Sessan kuulumiset
Sessa täytti tammikuussa kunnioitettavat 10 vuotta. Sessa alkaa ulkoisesti muistuttaa jo vanhempaa koiraa, kuono on harmaantunut, tan-merkit haalentuneet ja turkki on ohuempi ja pehmeämpi eikä karva ole enää yhtä tiheää ja elinvoimaisen näköistä kuten ennen. Koskaan Sessa ei ole ollut runsasturkkinen mutta turkki on ohentunut entisestään. Liikkeessä on havaittavissa jäykkyyttä ja makuulta noustessa venytellään aiempaa enemmän takajalkoja. Lenkeillä jaksetaan samaan tapaan kuin ennen, ei ole toistaiseksi tarvinnut liikuntatottumuksia muokata. Luonteelta Sessa on jopa leikkisämpi ja hupsumpi kuin nuorempana.
Sessalla on ollut epämääräistä ja erikoista oireilua terveyteen liittyen jo monen kuukauden ajan. Viime kesällä havahduin siihen, että Sessa pyytää hyvin satunnaisesti ulos tavallista useammin pissalle, oireilua oli aina 1-2 vrk ajan ja oireili sekä päivin että öin. Pian huomasin syyksi lisääntyneen juomisen, Sessa saattoi juoda 2h aikana pahimmillaan jopa 1l vettä.
Oiretta on tutkittu useilla lääkärikäynneillä, on otettu laajasti verikokeita. On poissuljettu useita eri sairauksia ja tiloja, jotka voisivat oireita aiheuttaa. Keuhkot on kuvattu ja vatsa tutkittu ultraäänellä. Samalla rauhoituksella kontrolloitiin selän röntgenkuvat spondyloosin nykytilanteen tiimoilta. Spondyloosi on edennyt huomattavasti ja Sessalla nyt 6 perättäistä nikamaväliä selässä luutuneet yhteen sekä lantion alueella lähellä häntää yksi nikamaväli on luutunut. Nämä selittää jäykkyyttä, jota Sessan liikkeessä on havaittavissa ollut. Juomisen syy pysyy yhä arvailun varassa. Liekö selän kipua, minkä vuoksi juo vai ehkäpä närästystä. Tällä hetkellä tilannetta seurataan ja Sessalla on allergiaruokavalio, foolihappolisä sekä selkään tarvittaessa tulehduskipulääkekuuri.
Oli siis -20 astetta pakkasta marraskuun alussa ja lähdimme ystävän ja tämän koiran kanssa pitkästä aikaa ennestään tutulle lenkkireitille pimeällä. Koirilla oli kaikilla heijastimet ja Orbiloc-valot, meillä ihmisillä myös heijastimet ja otsalamput. Loppumatkasta muutimme reittiä pidentääksemme lenkkiä. Postuimme polulta toiselle ja katsoin vielä koirien olevan lähellä polulta siirtyessä, Sessa nuuski polun reunaa takanani metrin-parin päässä. Kuljimme jutellen äänekkäästi ja koirat kulkivat reippaana mukana. Muutaman metrin kuluttua katsoin taakse ja huomasin ettei Sessa ollut seurannut perässä toiselle polulle. Odotin hetken ja kutsuin Sessaa. Ei mitään ääntä eikä mitään liikettä näkyvillä. Kutsuin voimakkaammin ja lähdin kulkemaan tulosuuntaan päin. Palasimme risteyskohtaan eikä Sessaa näkynyt missään. Huolestuin, sillä tämä ei ole Sessalle lainkaan tyypillistä ollut koskaan. Hajaannuimme ystäväni kanssa kulkemaan toinen polkua tulosuuntaan ja itse lähdin tavalliseen menosuuntaan päin, jospa Sessa oletti lenkin jatkuvan normaalisti ja olisi kulkemassa autolle. Kutsuimme molemmat Sessaa omilla suunnillamme ja pysähdyin jopa haukuttamaan Tiidaa hauku-käskyllä, jotta ääni kantaisi mahdollisimman pitkälle. Vasta parkkipaikalle päästyä huomasin Sessan valon vilkkuvan kaukana edessä ja liikkuvan poispäin minusta. Koiraa kutsuessa huomasin sen kiihdyttävän väärään suuntaan. Epäilen kuulon aleneman ja mahdollisen lenkkipaikan aiheuttaman kaiun hämänneen Sessaa. Lopulta ymmärsin olla kutsumatta Sessaa ja kiihdytin koiraa kohti. Onneksi Sessa ei lähtenyt enää uudelleen lenkkiä kiertämään vai jäi lähemmäs autoa, jolloin saavutin koiran ja lähempää kutsuessa sain Sessan huomion. Tätä etsintää kesti kuitenkin 20-30 hyvin pitkältä tuntuvaa minuuttia. Yksikään koirani ei ole koskaan ollut kadoksissa läheskään noin pitkää aikaa ikinä ja nyt vanhin koirani, joka ei koskaan katoa näköpiiristä, oli kevyessä karvassa pimeässä metsässä kovilla pakkasilla. Etsinnän aikana ehdin jo huolestua kovin ja soitin jopa miehelleni itku kurkussa että hukkasin Sessan. Onneksi löysin rakkaan koirani kuitenkin verrattaen lyhyessä ajassa. Sympatia ja ymmärrys kaikkia koiransa hukanneita ja etsiviä kohtaan nousi huimasti. Tästä oppineena olen välttänyt pimeällä metsäpoluilla kulkemista ja olen huomattavasti tarkemmin tarkkaillut koiriani mikäli päätän muuttaa tuttua reittiä.
Tiidan kuulumiset
Tiida täyttää tässä kuussa 9 vuotta. Tiidassa ikä näkyy lähinnä yleisenä rauhallisuutena ja seesteisyytenä sekä myös jonkin verran lisääntyneenä hassutteluna/leikkisyytenä. Kuonossa on lisääntyvää harmautta ja silmiä siristellään auringon valossa voimakkaasti iirisatrofian vuoksi. Sisätiloissa silmien siristelyä ei ole.
Tiida on jatkanut aktiivista agilitykoiran elämää pienillä muutoksilla. Viikottaisesta valmennusryhmäpaikasta luovuimme jo pari vuotta sitten mutta viime syksystä lähtien Tiida on kisannut säännöllisesti agilityssa ja nousi maksi 2-luokkaan syksyn lopulla Lohjan kisoissa. Syksyllä kävimme lisäksi viikottain kuurinomaisesti vesimatolla kuntoa kohottamassa sekä satunnaisesti ulkopuolisten agilitykouluttajien koulutuksissa. Hyvin aktiivisen syksyn jäljiltä Tiidan selkä meni hyvin jumiin ja päädyimme viettämään muutaman viikon aktiivista sairauslomaa ilman agilitya, palauttavien lenkkien parissa sekä fysioterapeutin huolloissa käyden. Selkä saatiin auki ja nyt keväällä treenimäärän asteittainen lisääminen sekä treenaaminen pääasiassa matalemmilla rimoilla ja harvemmin kisaaminen ovat tuoneet tulosta ja viimeisimmällä käynnillä fysioterapeuttimme antoi luvan kisauran jatkamiselle tietyin kuntoa ylläpitävin tukitoimin. Olen myös syksystä lähtien kunnostautunut koirien kotijumpan suhteen ja pyrin ylläpitämään ikääntyvien koirieni toimintatykyä, kehonhallintaa ja liikkuvuutta eri jumppien avulla.
Nerin kuulumiset
Neri viettää myös tässä kuussa syntymäpäiviään, mittariin tulee jo 6 vuotta. Uskomatonta miten aika kuluu ja että tämäkin henkisesti nuori koira on jo näinkin aikuinen iän puolesta. Neri on henkisesti kypsynyt paljon viimeisten parin-kolmen vuoden aikana. Neri on tasapainoisempi ja selvästi ajattelee enemmän itse eikä aina mene porukan mukana. Neristä on kasvanut hyvin kuuliainen ja kiltti koira, jonka kanssa arki on pääasiassa hyvin miellyttävää. Äänenkäyttö on edelleen hyvin herkässä ja Nerillä onkin hyvin laaja repertuaari erilaisia äännähdyksiä ja sävyjä eri tilanteisiin. Neri on hyvin eloisa ja kekseliäs hupsu koira.
Nerin kanssa treenaamme viikottain tavoitteellisesti agilityn valmennusryhmässä. Agilitytaipaleemme on ollut haasteita täynnä. Alkuun harrastusta varjosti pitkään Nerin pienenä pentuna kokema käärmeenpurema oikeaan takajalkaan, josta kuntoutuminen oli jokseenkin hidasta ja kasvuiän aikana kuntoutuminen aiheutti pitkällä aikavälillä useita haasteita kehonhallintaan ja käyttöön. Tämän lisäksi olemme vuosia painineet matalan vireen kanssa, jota onkin viime aikoina osaavan ja aivan ihanan kouluttajamme toimesta saatu huomattavasti parempaan, iso kiitos hänelle!
Viime syksynä vihdoin alkoi tuntua, että yhteinen sävel ja toivottu vire on löytynyt ja aloitimme kisauraa hyppyradoilla kunnes tuoreimpana haasteena viime marraskuussa todettiin Nerin vasemmassa takajalassa pinnallisen koukistajajänteen luksaatio. Ensikäynti lääkärillä ei juuri toivoa antanut, uskoin agilityuran olevan ohi ja surin tätä kovasti samalla jännittäen, miten Neri kuntoutuu ja joudummeko leikkaukseen ja miten siitä toivutaan vai toivutaanko. Lopulta päädyimme aivan ihastuttavan ja todella ammattitaitoisen ortopedin Aija Mehtälän hoidettaviksi Somervetiin. Saimme kuulla Aijalta todella hyviä uutisia ja pääsimme toipumaan ilman leikkausta konservatiivisella hoitolinjalla, jolla ennuste tulevaisuutta ajatellen on jopa leikkaishoidon ennustetta parempi. 3kk kestäneen kuntoutusjakson jälkeen saimme vihdoin luvan palata takaisin agilityn pariin ja lupa aktiiviseen kisaamiseen tulevaisuudessa saatiin. En voisi olla onnellisempi! Tärkeintä tietysti on koiran toipuminen ja elämänlaadun pysyminen arjessa hyvänä mutta vielä bonuksena paluu rakkaan harrastuksen pariin.
Treeneihin paluu onkin sitten osoittanut haasteita jälleen vireen saralla. Kaivamalla kaivettu hyvä vire on ollut ilmeisesti talvilomalla ja saamme aloittaa sen työstämisen uudelleen. Onneksi tässä on jo kertaalleen onnistuttu eli tiedän sen löytyvän vielä uudelleen. Maltti on valttia ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
